Viimeinen sairaslomapäivä
Toivottavasti kaikki muuttuu huomenna.
Tähän mennessä olen tehnyt: Katsonut loput Twin Peaks -jaksot dvd-boksista(VI ja VII), katsonut Hitchcockin Psykon, Kurosawan Rashomonin, Tunnit, Trainspottingin, Tarkovskin Peilin ja kaikista tärkeimpänä Gummon.
Jos pitäisi tehdä dokumenttielokuva, se olisi jotakin sellaista kuin Gummo. Se ei edes ole dokumentti, se on fiktio. Paikoitellen on kuitenkin vaikea sanoa tapahtuvatko kohtaukset oikeasti, vai onko ne näytelty. On myös vaikea sanoa, ovatko näyttelijät oikeita näyttelijöitä, vai joitakin skidejä kulmilta. Sanalla sanoen amerikkalaisen elokuvan uusin klassikko! Tuntuu vain, että Gummon maailmanvalloitus tapahtuu epämääräisillä vhs-kopioilla, tuottajat kun eivät koskaan ihastuneet elokuvaan.
Kuten jutuistani näkyy dokumenttielokuvani edistyy luvattoman hitaasti. Odotan pääseväni pian vauhtiin. Totuudellinen elokuvani käsittelisi ainakin seuraavanlaisia aiheita:
1. Taiteilijuuden kutsumus (ja sen yhtäläisyydet uskonnollisen kutsumuksen kanssa)
2. Vapauden ja sidoksien väliset ristiriidat. Yhteiskunnan ulkopuolelle asettautuminen antaa taitelijalle luovaa vapautta. Samalla hän huomaa olevansa jollakin tavalla sidottu, jos ei muuhun niin omaan heikkouteensa, ihmisyyteensä.
3. Vapautta rajoittaa erityisesti se, että tinkimätön taiteilija ei saa mistään rahaa.
4. Taiteilijan mielenterveys rapisee. Taide auttaa ihmistä nousemaan ongelmien yläpuolelle. Samalla taide on osasena spiraalissa, joka yhdessä masennuksen ja epäsäännöllisten elämäntapojen kanssa vetää taitelijaa yhä syvemmälle ja syvemmälle.
Päähenkilölleni on käynyt yllättävä käänne. Hän aloittaa kesällä työn Sörkassa vartijana. Siis kuvittele hippiä vanginvartijana, yhteiskunnan tukipilarina! Tämä on myös kiinnostava metafora vapaudesta ja kaikesta semmosesta(fucking deep!). Voi kun sinne pääsisi kuvaamaan.
Taiteilija on myös ruvennut bloggaamaan: http://dataismi.blogspot.com/
Tähän mennessä olen tehnyt: Katsonut loput Twin Peaks -jaksot dvd-boksista(VI ja VII), katsonut Hitchcockin Psykon, Kurosawan Rashomonin, Tunnit, Trainspottingin, Tarkovskin Peilin ja kaikista tärkeimpänä Gummon.
Jos pitäisi tehdä dokumenttielokuva, se olisi jotakin sellaista kuin Gummo. Se ei edes ole dokumentti, se on fiktio. Paikoitellen on kuitenkin vaikea sanoa tapahtuvatko kohtaukset oikeasti, vai onko ne näytelty. On myös vaikea sanoa, ovatko näyttelijät oikeita näyttelijöitä, vai joitakin skidejä kulmilta. Sanalla sanoen amerikkalaisen elokuvan uusin klassikko! Tuntuu vain, että Gummon maailmanvalloitus tapahtuu epämääräisillä vhs-kopioilla, tuottajat kun eivät koskaan ihastuneet elokuvaan.
Kuten jutuistani näkyy dokumenttielokuvani edistyy luvattoman hitaasti. Odotan pääseväni pian vauhtiin. Totuudellinen elokuvani käsittelisi ainakin seuraavanlaisia aiheita:
1. Taiteilijuuden kutsumus (ja sen yhtäläisyydet uskonnollisen kutsumuksen kanssa)
2. Vapauden ja sidoksien väliset ristiriidat. Yhteiskunnan ulkopuolelle asettautuminen antaa taitelijalle luovaa vapautta. Samalla hän huomaa olevansa jollakin tavalla sidottu, jos ei muuhun niin omaan heikkouteensa, ihmisyyteensä.
3. Vapautta rajoittaa erityisesti se, että tinkimätön taiteilija ei saa mistään rahaa.
4. Taiteilijan mielenterveys rapisee. Taide auttaa ihmistä nousemaan ongelmien yläpuolelle. Samalla taide on osasena spiraalissa, joka yhdessä masennuksen ja epäsäännöllisten elämäntapojen kanssa vetää taitelijaa yhä syvemmälle ja syvemmälle.
Päähenkilölleni on käynyt yllättävä käänne. Hän aloittaa kesällä työn Sörkassa vartijana. Siis kuvittele hippiä vanginvartijana, yhteiskunnan tukipilarina! Tämä on myös kiinnostava metafora vapaudesta ja kaikesta semmosesta(fucking deep!). Voi kun sinne pääsisi kuvaamaan.
Taiteilija on myös ruvennut bloggaamaan: http://dataismi.blogspot.com/
posted by INGSOC at 7:29 AM
2 Comments:
Ehkä suunnittelutyössäsi auttaisi termien avaaminen sanalliseen muotoon ja sitä kautta niiden kriittinen tarakstelu (mitä oikein tarkoitat). Esim. mikä heikkoudessa ja ihmisyydessä on pääteemaasi, millä tasolla tarkastelet niitä? Miten kertoisit kolmella lauseella (tai kuvalla) kuinka taide nousee ongelmien yläpuolelle? Viekö taide kierteeseen (epäsäännölliseen elämään ym.) väistämättä, vai otatko dokussa huomioon yksilölliset valinnat?
Tosi kiinnostavia teemoja, mutta toistaiseksi aika yleisellä tasolla.
Minä kävin tänään niiaamassa rikkaalle naiselle ja sain siitä hyvästä stipendin, kun join vielä kiltisti kahvia ja kerroin että menen tekemään tärkeitä juttuja, vaikka biokemisti en olekaan.
Hmm..
Tarkoitan taidetta isompana pakettina, joka sisältää tiettyjä toimintamalleja, kulttuuria, ystäväpiiriä etc. Tämmöinen 'taiteellinen kulttuuri' nähdäkseni edistää epäsäännöllistä elämäntapaa, ja kun vielä päähenkilölläni on suuria vaikeuksia elämänhallinnan kanssa, ei ammattikaan ole mikään paras mahdollinen terveyden kannalta. Taiteellisen työn tekijälle olisi eduksi järjestelmällisyys, kurinalaisuus, säännölliset elämäntavat ym. varmaan ihan samalla tavalla kuin tieteilijöille.
Taide sisällöltään ja estetialtaan taas sitten sisältää kaikkia yleviä arvoja ja hengellisyyttä ym. ym. ja on tietysti jonkinlainen ongelmien purkamiskeino. Vähän niiku kutominen I suppose..
Post a Comment
<< Home