Back to the roots

Today I had interview for the film school. I am happy, they liked my assignments. Professor Kanerva Cederström liked the video I made of my grandpa, Susanna Helke liked my photograph assignment, and also my documentary synopsis was liked. So, I suppose I'll be invited to the entrance exam... But then you never know.

Anyway, if I made it or not, I started preparing myself. I took seriously the advice that entrance exams are equipment sport. I bought myself MP3 player.

I'm also retarding back to my youth and childhood. I have started thinking about religion and God again, I even bought some death metal music.

CD's I bought: Death-Spiritual healing, In Flames-Clayman, Nick Drake-Made to love magic, Pihasoittajat-Hattukauppiaan vaimo, Hiski Salomaan kootut, Tabula Rasa, Sydän, sydän-Au

I also borrowed few cd's from library: The Incredible String Band-U, Dolly Parton-Jolene, Nick Cave-Tender Prey, King Crimson-THRAK and Lark's Tongues in Aspics, KingsX-Manic Moonlight, Neil Young-Reprise, Wigwam-Light Ages, Kuusumun profeetta... and Rättö ja Lehtisalo

Eiköhän näillä pärjää jonnin aikaa.

Pari käytännön rajoitusta

1. En ole älykäs.
Kaikki suuret elokuvaohjaajat omaavat ilmiömäisen muistin, erinomaisen veitsen lailla leikkaavan älyn ja taidon hallita koko prosessissa olevaa elokuvaa kaikilla tasoilla ja kaiken aikaa.

2. Työ ei ole tärkeintä elämässäni.
Olen hieman laiska ja mukavuudenhaluinen. Jokainen suuri elokuvaohjaaja on työnarkomaani tai vähintään ahkera työhullu.

Näiden pienten käytännön rajoitusten vuoksi en tule koskaan tekemään suurta ja hienoa elokuvataidetta. Ainoa mahdollisuuteni ohjaajana on rajata tarkkaan se, mitä aion tehdä.

Minun pitäisi tehdä ihmisen kokoista elokuvaa. Sellaista elokuvaa, joka ei väitä olevansa sen enempää kuin on. Usein täydelliset ominaisuudet omaava älykäs työhullukin tekee roskaelokuvia, yrittäessään miellyttää suurta yleisöä ja tuottajia. Dokumenttielokuvan etu on se, että tuotannot ovat pieniä ja keveitä. Ohjaajalla on mahdollisuus olla tinkimätön ja tuoda julki omia pieniä ajatuksiaan ja omaa näkemystään maailmasta.

Viimeinen sairaslomapäivä

Toivottavasti kaikki muuttuu huomenna.

Tähän mennessä olen tehnyt: Katsonut loput Twin Peaks -jaksot dvd-boksista(VI ja VII), katsonut Hitchcockin Psykon, Kurosawan Rashomonin, Tunnit, Trainspottingin, Tarkovskin Peilin ja kaikista tärkeimpänä Gummon.

Jos pitäisi tehdä dokumenttielokuva, se olisi jotakin sellaista kuin Gummo. Se ei edes ole dokumentti, se on fiktio. Paikoitellen on kuitenkin vaikea sanoa tapahtuvatko kohtaukset oikeasti, vai onko ne näytelty. On myös vaikea sanoa, ovatko näyttelijät oikeita näyttelijöitä, vai joitakin skidejä kulmilta. Sanalla sanoen amerikkalaisen elokuvan uusin klassikko! Tuntuu vain, että Gummon maailmanvalloitus tapahtuu epämääräisillä vhs-kopioilla, tuottajat kun eivät koskaan ihastuneet elokuvaan.

Kuten jutuistani näkyy dokumenttielokuvani edistyy luvattoman hitaasti. Odotan pääseväni pian vauhtiin. Totuudellinen elokuvani käsittelisi ainakin seuraavanlaisia aiheita:

1. Taiteilijuuden kutsumus (ja sen yhtäläisyydet uskonnollisen kutsumuksen kanssa)

2. Vapauden ja sidoksien väliset ristiriidat. Yhteiskunnan ulkopuolelle asettautuminen antaa taitelijalle luovaa vapautta. Samalla hän huomaa olevansa jollakin tavalla sidottu, jos ei muuhun niin omaan heikkouteensa, ihmisyyteensä.

3. Vapautta rajoittaa erityisesti se, että tinkimätön taiteilija ei saa mistään rahaa.

4. Taiteilijan mielenterveys rapisee. Taide auttaa ihmistä nousemaan ongelmien yläpuolelle. Samalla taide on osasena spiraalissa, joka yhdessä masennuksen ja epäsäännöllisten elämäntapojen kanssa vetää taitelijaa yhä syvemmälle ja syvemmälle.

Päähenkilölleni on käynyt yllättävä käänne. Hän aloittaa kesällä työn Sörkassa vartijana. Siis kuvittele hippiä vanginvartijana, yhteiskunnan tukipilarina! Tämä on myös kiinnostava metafora vapaudesta ja kaikesta semmosesta(fucking deep!). Voi kun sinne pääsisi kuvaamaan.

Taiteilija on myös ruvennut bloggaamaan: http://dataismi.blogspot.com/

In Oslo

INGSOC meeting with americans went fairly well.

Official gifts were given: A bottle of vodka, piano cigars(made of cuban tobacco) and the 'Leningrad cowboys go america' -film made by acclaimed russian director.




First two days we were basically staying indoors and drinking vodka. On the third day INGSOC got sick and had to stop drinking.



This week I've had a change to stop all my social relationships or whatsoever and concentrate on netsurfing, tv, reading and most of all sleeping. I have watched 'Dr. strangelove or how I stopped worrying and learned to love the bomb', Twin Peaks pilot, Twin Peaks parts I, II, III, IV and V. I've been feeding on peasoup, pizza, bread and some fruits.

Confessions of a pervert

INGSOC heard this story from some finnish turist in Oslo:

"I was taking some turist pictures and I somehow lost control. You know, just taking pictures of everything. Me and my friends passed this big bronze tiger statue, and my american friend drew my attention to the gigantic tiger balls. While looking at the balls, this small kid was playing around and touching the strategic places of the tiger. I thought that this would be pretty interesting picture. I went closer and got his attention. I pointed at the tigers balls and then to my camera, but the situation was already gone, and the boy was happily playing with the tigers tail now. I turned around to see my companions shocked faces. Then it came to me that all wasn't right in this situation. Where was the boy's mother? How would it look if she had just seen me? I could had as well been shouting: "HEY BOY! SEE THOSE TIGER'S BALLS? WHY DON'T YOU GO FEEL 'EM WHILE UNCLE TAKES SOME PICTURES?" Uhh... I looked around at the crowded station. Seemed like no-one had really seen. We all disappeared to the shade of the metro where the absurdity of the situation brought the waves of total shame and hysterical laughter one after another.

Now, please mister INGSOC, don't tell this story to anyone."

"Sure, don't worry. You can trust me on this one, hehe."